Kainalo kaveri

Miia nukkuu mun kainalossa. Alussa ajattelin että apua, mähän voin vahingossa vaikka kierähtää toisen päälle, mutta kun synnärillä kaikki meni niin hyvin, niin kotonakin viereen jäi. Musta on hassua että neuvolantäti oli ihan sitä mieltä että äkkiä opettamaan omaan sänkyyn. Musta on ihanaa kun toinen tuhisee vieressä.

 Ja helppoa, niin tavattoman helppoa. Yöt menevätkin oikein hyvin, on niin helppoja yösyötötkin, Miia herää, tissi suuhun ja molemmat jatkavat unia. Miia onkin aina nukkunut melko hyvin yönsä, muutaman kerran ollaan valvottu mahakipuja itkevän vauvan kanssa, mutta kerrat voi laskea kahden käden sormilla.

Multa kysyttiin että kuinkla muksu nukkuu yönsä ja ajattelimpa nyt kertoa.

Eli, meillä mennään nukkumaan yleensä n. klo 20-22. Yleensä mäkin sitten jään sänkyyn makoilemaan, (lue, pelaamaan puhelimella ja selaamaan somet ja blogit) mistä johtuen alkaa mullakin silmä luppaamaan melko aikaisin. Jos käy niin hyvä tuuriettä saan itseni levitoitua ylös sängystä niin että neiti ei herää, kestää tämä unipätkä n. 30-60 min. Yöllä herätään ehkä kerran, ( nykyuään en tosin ole siitä edes varma, vähän sumua nuo yöt) ja n. 05-06 herätään aamupalalle. Yleensä uni jatkuu siitä n. yhdeksään tai hyvällä tuurilla kymppiin (äiti saa juotua aamukahvit ja katsottua Kauniit ja Rohkeat rauhassa) jonka jälkeen heräillään iloisena uuteen päivään.

Miia on maailman iloisin herääjä. Siinä missä mä raahaudun pissalle ja kahvinkeittoon unisena ja äreänä, alkaa makkarista kuulua iloista kujerrusta neidin herättyä. Kun menee hakemaan muksua, saa aina iloisen hymyn ja paljon juttuja toiselta. Siitä se aamu sitten alkaa. Lähes poikkeuksetta ovat kaikki aamut tälläisiä. 

Sellainen se on se Miia, pieni iloinen apinanpoikanen. Ainiin, nyt on tosiaan opittu uusi kiva taito, kiljuminen... Tauotonta, korviavihlovaa ja Miiasta niin mahtavan hauskaa. No okei,jos ei päätä särje niin on se meistäkin hauskaa, mutta ei aina. Näin meillä siis.