Onneksi mun elämässä on paljon paljon hyvää kuten
Mun ihana ihana taapero. Vaikka päivät on pitkiä ja usein hermot koetuksella, on silti kaikkein ihaninta tässä maailmassa seurailla neitokaisen touhuja. Niinkuin aamulla, kun kylpyankatt pääsivät aamu-uinnille. Neiti siis osaa avata ovet ja siellä se vessassa puuhaili omiaan. Huvitti suuresti, toki alkujärkytyksen jälkeen. Kaikkein parasta on kun oma pieni tulee halimaan ja pusutttelemaan. Päikkäreiden jälkeen on ihanaa, kun Miia kököttää hetken kainalossa keräämässä voimia.
No se mies. Vaikka osataan toistemme hermoja venyttää aika lahjakkaasti, niin en vaihtais. On se mua näinkin kauan katellut niin ehkäpä tässä näitä vuosia tulee vielä lisääkin.
Maailman paras Noora! Tarviiko ees lisätä mitään? Team mannapuuroa ja mansikkaa, aina! Pusi, pusi!!
Perhe. Koko perhe, sekä mun että miehen. Kyllä sitä vaan voi olla onnellinen, että on saanu näin ihanan perheen!
Lopuksi tahtoisin vielä kiittää kahvia. Kiitos että teet jokaisesta päivästä elämisen arvoista. Voisin ilmaista sen vielä laulun sanoin;
Sinä vain,
ei muut mua huomiseen saa jaksamaan,
sinä vain,
mulle pystyt yksin voimaa antamaan
jne. jne.
Väsymys on paha. Sitä luulee olevansa niin hauska.