Aargh arkea

Sillon kun tuntuu siltä, että arki potkii päähän, on hyvä istua alas ja miettiä kaikkia hyviä asioita.  Myönnetään, että viime aikoina on ollut taas tosi rankkaa. Huonosti nukutut yöt heijastuu suoraan mun hermoihin ja sitä kautta kaikkiin. Miehelle onkin tullut tutuksi mun naamani nurinpäin. Koko ajan, johtuen kaikestta. Neiti koettelee rajojaan ja uhmaa minkä kerkeää, mitään ei uskota ja itkua väännetään tosi helposti. Me molemmat. Oon kauhea stressikasa johtuen joulusta, matkasta, väsymyksestä ja ulkonäkö ällötyksestä. Sitä lomaa odotellessa, ihana ihana irtiotto tästä arjesta!

Onneksi mun elämässä on paljon paljon hyvää kuten

Mun ihana ihana taapero. Vaikka päivät on pitkiä ja usein hermot koetuksella, on silti kaikkein ihaninta tässä maailmassa seurailla neitokaisen touhuja. Niinkuin aamulla, kun kylpyankatt pääsivät aamu-uinnille. Neiti siis osaa avata ovet ja siellä se vessassa puuhaili omiaan. Huvitti suuresti, toki alkujärkytyksen jälkeen. Kaikkein parasta on kun oma pieni tulee halimaan ja pusutttelemaan. Päikkäreiden jälkeen on ihanaa, kun Miia kököttää hetken kainalossa keräämässä voimia.

No se mies. Vaikka osataan toistemme hermoja venyttää aika lahjakkaasti, niin en vaihtais. On se mua näinkin kauan katellut niin ehkäpä tässä näitä vuosia tulee vielä lisääkin.

Maailman paras Noora!  Tarviiko ees lisätä mitään?  Team mannapuuroa ja mansikkaa, aina! Pusi, pusi!!

Perhe. Koko perhe, sekä mun että miehen. Kyllä sitä vaan voi olla onnellinen, että on saanu näin ihanan perheen!

Lopuksi tahtoisin vielä kiittää kahvia. Kiitos että teet jokaisesta päivästä elämisen arvoista. Voisin ilmaista sen vielä laulun sanoin;

Sinä vain,

ei muut mua huomiseen saa  jaksamaan,

sinä vain,

mulle pystyt yksin voimaa antamaan

jne. jne.

Väsymys on paha. Sitä luulee olevansa niin hauska.

Voi hitsin vitsi

Voi järki nyt oikeesti, arvatkaapas vaan mitä tänään tein. No rikoin vahingossa lasin mun varapuhelimesta mikä mulla on koska iphonen näyttö on säpäleinä. Ei voi olla todellista. Puhelin on lentäny satoja kertoja, korjaan tippunut, sekä mun että Miian toimesta ja nyt, just tänään se päätti että fakka juu, mulle riitti. Puhelin siis vaan lipsahti mun kädestä, kopsahti lattiaan ja oikea alakulma on ihan säpäleinä. Raah oikeesti. Mulle ei vaan pitäis antaa puhelinta, se on vainaa joka tapauksessa, vaikka kuinka yrittäisin varjella. Noh mies sitten soitti ja pyysi ettimään iphonen raadon, vie sen huoltoon tänään. Tilas siihen jonkun sellasen lasin, että on todella epätodennäköstä että saisin sen rikki. Katsotaan onko tässä maailmassa Iidan kestävää puhelimen näyttöä.

Toivotaan vaan että saisin nopeasti tutun vanhan iPhonen käyttöön, saisin taas otettua kuviakin! Räpsisin mm. noista mun uusista jouluvaloista kuvia. Ja Miian maailman söpöimmistä villapaidoista ja legginseistä!

Saimpas juuri kuulla että rakas pikkuveljeni sai kortin, muhahahahaaaa käytän sitä niin hyväkseni! Se tarkoittaa myös sitä, että minun vuoro on seuraavaksi. Luette varmaan kohta paniikkipäivityksiä autokoulusta ja ajamisen kauheudesta. Äiti valmistaudu, ei taida olla mun opettaminen ihan yhtä helppo juttu kun veljen... 

Joulukuu

Huhhuh mitä pyöritystä ollut viime aikoina. Kyllä on rankka ralli tämä äitiys. Onneksi välillä pääsee huilimaan, eilen vietettiinkin parhaan ystävän kanssa terapiashoppailu ilta josta laitan kuvia jossain välissä jos muistan. Tuli osteltua parit joululahjat ja vähän sisustusjuttuja.. Materialismionnellisuus on paha paha...

Viime aikoina on siis ollut ongelmia nukkumisen suhteen. Sekä mulla että pikkuneidillä. Hampaita tekee, ylös ilmestynyt yksi lisää, tiedä häntä vaikka niitä puskisi muuallekkin! Öisin ollaan heräilty todella paljon ja neiti nukkuikin useamman yön meidän vieressä. Yhtenä aamuna heräsinkin siihen että Miia raahasi makkariin lautasta, oli ottanut hatkat sängystä ja minä se vaan iloisena jatkoin uniani. Sanomattakin selvää että olin erittäin nopeasti täysin hereillä. Minulle ongelmia on tuottaneet juurikin nuo heräämiset... Yöllä jos käyn lämmittämässä Miialle maitoa niin siinä samalla sitten "nopeasti laitan astianpesukoneen päälle ja vähän pyyhkösen tuota pöytää.." Siivoamisesta on siis tullut ihan ongelma mulle. Sitäkin avaan tarkemmin ehkä joskus. 

Käytiin Kotkassa silmälääkärillä eilen, vuoden päästä kontrolliin, Miialla siis karsastusta oikeassa silmässä, minulta peritty juttu. Lääkärisetä sanoi onneksi, että on erittäin epätodennäköistä että siitä mitään haittaa olisi koskaan, niin lievää oli. Eipä mullekkaan ole ollut haittaa juurikaan tuosta silmästä, mikäli nyt koulussa aamutunneilla joutui aina hieman keskittymään että sen katseen sai tarkennettua taululle, jos sai silloinkaan. 

Arki rullaa samaa rataa. Nähdään kavereita ja himmaillaan. Miia sotkee, äiti siivoaa. Halitaan, pusutellaan, kiukutellaan ja kiipeillään. Kopsis kopsis kuuluu aina välillä. Lapseni on apina, varmaan isän puolelta perittyä, heh heh.  

Joulukuukin alkoi salakavalasti, kohta on jo joulu ja reissukin sieltä lähestyy kovaa vauhtia. Joulustressiäkin alkaa jo kovaa vauhtia pukkaamaan, listoja ilmestyy pöydälle vähän väliä. On joululahjalistaa, kauppalistaa, to do-listaa ja muita mukavuuksia. Ei siinä, joulu on ihanaa aikaa, tänään aamupuuroa keitellessä kuunneltiin ekat joululaulutkin. Rakastan lahjojen antamista, pakettien väsäämistä ja muuta näpertelyä, aika on vain se mitä ei oikein meinaa näihin kaikkiin olla. Käsi sydämellä vannon, että yritän parhaani mukaan saada joulukortit väsättyä ja lähetettyä. Mutta ajatus on tärkein eiks niin??

Kukkuluuruu

Heippa hei taas pitkästä aikaa! Päivät menee hujauksessa samoin kuin viikot (yhyy miksei aamut mene kanssa yhtä nopeasti) joten en ole taaskaan kerennyt täällä roikuskella. Viimeksi kun yritin päätti pikku neiti sammuttaa koneen ja enpä jaksanut sitten enää käynnistää. Miehen konella näitä naputtelen koska en ole edelleenkään löytänyt tai jaksanut käydä ostamassa läppäriin uutta piuhaa... Laiska minä!

Meillä on ollut vaikka kuinka puuhaa tässä. Ollaan nähty vauvatreffien merkeissä ihania mammoja ja ihania kummeja ja ihania kaikkia! Täytyy kyllä taas hehkuttaa sitä kuinka mulla on maailman paras tukiverkostoympärillä, pusi pusi te kaikki ihanat! 

Ettei nyt ihan söpöilyksi mene niin siinä mun naama. Kääk tota tukkaa. Oon jo jonkin aikaa miettinyt ja pyöritellyt että mitä teen tolle karvareuhkalle. Jos sanon parturille, että ottaa huonot pois niin voipi olla että joudun ostamaan ittelleni kaljun kiillotus värmeet. Oon ihan tosissani. Noh, hiukset onneksi kasvaa aina takasin joten voi olla että päräytän ja leikkautan aika lyhyeks, sen näkee sitten kun pääsen jonkun ammattilaisen käsiin.

Tässä paras kuva minkä löysin facesta mun lyhyemmistä hiuksista. Täytyy jostain metsästää noita kuvia ja miettiä vielä. Vaikka se tukka takasin kasvaakin nii kyllähän se hieman itkettää leikkauttaa lyhyeksi kun tota pituutta on ihan kiitettäväti nykyään.

Ollaan nautittu näistä syksysäistä nyt ja yritetty ulkoilla mahdollisimman paljon. Aina välillä kun meno yltyy hurjaksi on pakko lähteä ulos ennenkuin koko kämppä on maantasalla. Meitä huvitti kauheasti Nooran kanssa yksi päivä, kun Miippu toi Nooralle kenkänsä ja pyllähti maahan ojennellen kintujansa. Kun kengät olivat jalassa löytyi bvielä huivi jonka neiti heitti kaulaansa ja kipitti ulko-ovelle. No pakkohan se oli lähteä ulos kun niin kauniisti meitä komennettiin. Hassu typykkä.

Nyt heräsi neitokainen eli täytyy tulla jatkamaan näitä jorinoita toiste! Ihanaa syksyä kaikille!

syksy juttuja

Syksy toi tullessaan ihanat säät! On kyllä ollut niin ihanan aurinkoista ja ollaankin ulkoiltu ihan urakalla ! Tämä postaus onkin aikalailla tälläinen kuva pläjäys! Harmittaa että on tullut otettua niin vähän kuvia nyt, mutta tämän hetkisen puhelimen kamera on mitä on. 

Siinäpäs oli muutamia otoksia. Olen kerrassaan rakastunut tuohon miian talvihaalariin, yllättäen oli pakko se saada kun sen henkasta bongasin! 

Tällä hetkellä meillä ollaan vähän kipeitä... Viime yö oli aikamoinen kun ei suostunut neiti nukahtamaan omaan sänkyyn joten säälin pientä yskijää ja otin viereen. Virhe. Yö oli levoton koska neidistä kaikkein paras paikka nukkua olisi ollut minun naamallani. Noh, toivotaan että tervehtyisi nopeasti niin helpottuisi taas kaikkien elämä! 

Kävimpäs muuten viikonloppuna nukkumassa hieman univelkoja pois ihanalla Nooralla ! Oli ihana ilta! Syötiin, juotiin teetä, katsottiin Vain elämää ( Maija Vilkkumaa I love juuu) ja katsottiimpa vielä hömppäleffakin ja juteltiin kaikesta! Ah ihanaa! Miehen mukaan koko ilta oli kidutusta mutta pitäkööt mies mielipiteensä! Hyvään saumaan kävinkin nukkumassa koska kun pääsin kotiin niin täällä odotti siistin kämpän lisäksi kipeä lapsi. 

Näihin kuviin näihin tunnelmiin! Jatkamme Marican kanssa päivää kahvin merkeissä ;---)

Miia 1v

Tapani mukaan päivittelen juttusia taas hieman.... myöhässä. Meillähän siis juhlittiin pikku neitiä jo 3.9 mutta jostain syystä saan vasta nyt aikaiseksi jakaa juhlapäivän teidän kanssanne! 

Tarjottavina meillä oli kakkua (minun ja Nooran taidonnäyte) kahta erilaista suolaista piirakkaa, cake popseja ja vaahtiksia, juustonaksuja, sekä pienemmille vieraille vesimeloonia, pensasmustikoita ja mansikoita. Olen ylpeä itsestäni koska väsättiin kaikki itse. Tuhannesti kiitos vielä maailman ihanimmalle Nooralle joka oli mukana leipomassa, panikoimassa ja ideoimassa!

Siinä viellä kuvaa perkeleistä nimeltään kakkutikkarit. Meinasi jo tulla noiden kanssa epätoivo kun eivät meinanneet pysyä tikuissaan, mutta onneksi mulla on aika fiksu (rakennus)mies joka osasi ehdottaa vaahtokarkkeja tukirakenteeksi. Olivat kyllä niin söpösiä nuo kakkutikkarit, että olivat kaiken sen vaivan arvoisia!

Siinä päivänsankari ryöstösaaliinsa kera! Aika röyhkeästi oli vienyt kummin kädestä ja kirmannut karkuun. Herkkusia syötiin siis aikalailla, mutta kerran vuodessahan ne synttärit vain ovat!

Kuvassa väsynyt päivänsankari. Oli kyllä kivat juhlat ja lahjaksi saatiin mm. peitto ja tyyny muumipussilakanoilla, leegoja, lahjakortti lelukauppaan ja lupaus haalarista ja kengistä. Nekin on tosin jo ostettu, niistä lisää myöhemmin.

Kiitos vielä kuvista Elinalle! 

Harmittaa vähän että postaus tulee näin myöhässä ja on vain pintaraapaisu.  Muita kuulumisia yritän postailla mahdollisimman pian! En tosin lupaa mitään ;)

Minä täällä hei!

Hengissä ollaan! Tässä on ollut kiirettä ja kaikenmoista enkä ole tänne kerennyt/jaksanut tulla kirjoittelemaan. Olen onnistunut hävittämään läppärini latausjohdonkin joten empä ole juuri koneella notkunut! Kävipä niinkin ikävästi että puhelimelleni kävi pienoinen äksidenti joten tässä postauksessa ei valitettavasti ole nyt kuvia... Katsellaan myöhemmin jos vaikka veikka auttaisi saamaan ne kuvat koneelle sieltä vanhalta puhelimelta!

Elikkäs elikkäs, kesä meni hurjaa vauhtia. Säät suosivat silloin tällöin ja ollaankin käyty puistoilemassa ja mökillä ja ja

Meidän neiti on oppinut hienoja uusia asioita, kuten tänään kun hän oppi niistämään. Mies ei arvostanut kovin infoa, mutta yllätys yllätys tämän äiskän sydän oli pakahtua ylpeydestä. Meillä myös kävellään jo, jopa juostaan. Nyyh, minne katosi minun vauvani. Hampaitakin on suussa jo viisi ja kuuden kuultaa ikenestä. Miia osaa vilkuttaa ja taputtaa ja näyttää sormella mitä haluaa, sekä vaatia haluamaansa erittäin määrätietoisesti. Tänään käytiin tahtojen taistelu kun äiskä söi jätskiä eikä antanut neidille, kuvitelkaa kuinka julmaa!

Torstaina meillä sitten jo juhlitaankin synttäreitä... Minun vauvani täyttää vuoden. Päivittelen synttärijuttuja sitten myöhemmin!

Muutakin jännää on tiedossa, esimerkiksi ulkomaan matka joulun paikkeilla! Hurjaa! Projektia pukkaa siihen, alkaisi olla jo (köhöm, vihdoin ja taas) aika päästä löllöistä eroon niin voisi sitten palkita itseään ostamalla reissussa vaatteita! Muutakin jännää tiedossa, mullahan on yksi kummilapsi (jota valitettavan harvoin olen nyt nähnyt, oikein hävettää) ja minuapa pyydettiin tänään kummiksi toisellekkin lapselle. Kyllä pukkasi kyyneltä silmään, ihanaa vauvoja!

Vastahan se neiti oli nääääin pieni <3

Äiti on väsynyt

Joskus uuvuttaa, joskus ei vaan jaksa. Äiti on vähän väsynyt. Väsynyt siivoamaan. Voi tätä loputonta työmaata. Väsynyt juoksemaan perässä ja kieltämään. Väsynyt tappelemaan kaikesta. Väsynyt itseensä. Väsynyt olemaan väsynyt. Niin väsynyt ettei edes unta saa. Tai jopa niin väsynyt että on pakko purkaa tuntoja blogiin. Puhelimella. Kello puoli kaksi yöllä. Toivon suuresti että tämä väsymys ei ole ikuista.

Kun on tarpeeksi väsynyt, alkaa sitä miettimään kaikkia omia vikojaan. Kadehtimaan muita. Miettimään että minkä takia olen muka näin väsynyt. Äidit kautta aikain ovat jaksaneet. Miksen minäkin. Huomaamattani olen esimerkiksi alkanut jättää taas syömisen väliin. Voi olla että uupumus johtuu myös siitä. Stressaa ja ahdistaa kaikki mahdollinen. Viikonloppuna reissuun ja ylppäreihin. Ihanaa tottakai nähdä ihmisiä mutta kun se mekkoon ahtautuminen. Huhhuh. Sieltä se taas nostaa päätään, järjetön ahdistus kroppaansa kohtaan. Toivoin suuresti että näistä oloista oltaisiin päästy eroon.

Joskus sitä vain ei jaksaisi. Onneksi mulla on maailman ihanimmat ihmiset ympärillä. Ihmiset jotka ymmärtät, kuuntelevat ja kannustavat. Ne sellaiset parhaat mahdolliset. Kai tämä uupumus joskud hellittää, menee pois. Pitäisi vain ymmärtää että kukaan ei ole täydellinen, se on mahdotonta. Pitäisi käsittää että täydellisyyteen pyrkiminen ei kannata. Jokainen on täydellinen omalla epätäydellisellä tavallaan. Kunnioitetaan itseämme. Ja ennenkaikkea rakastetaan. Sehän se on se hankalin osa.

Elossa tai jotain sinne päin

Empäs ole kerennyt juuri koneelle istahtaa viime aikoina. On niin paljon kaikkea. Lähinnä kotitöitä, on muuten loputon suo tämä kodin "siistinä" pitäminen. Myön tuo mukula kasvaa. Jos joskus sanoin että ompas riiviö niin hohhoijaa, nythän se vasta riiviö onkin. Kaikkialle on mentävä, kaikki on saatava käteen ja suuhun. Jos otat sen pois, voi sitä loukkaantumisen määrää! Meillä siis asuu pieni mielensäpahoittaja.

Kuvat ovat nyt todella kauniita mutta empä edes omista mitään kuvan muokkaus ohjelmaa koneella, saati sitten motivaatiota ruveta näpertää sellaisen kanssa.

Kyllä meillä tapellaan joka asiasta nykyään. Pukemisesta, vaipan vaihdosta, syömisestä, nukkumisesta. Varsinkin nukkumisesta. Meillä ei ole koskaan nukuttu kunnollisia päiväunia. Meidän päivärytmikin on keikahtanut siihen että neiti saattaa mennä nukkumaan vasta puolen yön aikoihin. Hyvällä tuurilla kymmeneltä, sekin on todella hyvää tuuria.

Jottei nyt menisi ihan vaan valittamiseksi koko homma niin täytyy kyllä sanoa että onneksi mulla on maailman ihanimpia ystäviä!  Ja huomenna MahtiMutsit tulevat kylään! Täytyypäs viellä mainitan että olen löytänyt uudestaan myös hölkkäämisen ilon. Kun oikein kiristää ja harmittaa on ihanaa lähteä hölkälle. Ajatukset tuulettuu. Sen jälkeen jaksaa taas. 

Operaatio laihdutus on jäänyt taas vähän taustalle, kuka sitä nyt jaksaa miettiä mitä syö kun on niin paljon kaikkea. Tai no varmasti joku jaksaa. Minä nyt vaan en veny joka suuntaan. 

Käytiin eilen ihanan Nooran kanssa piknikillä. Miiukin pääsi ensimmäistä kertaa rannalle. Maistelemaan hiekkaa. Sitähän laitettiinkin sitten suuhun joka välissä. Mutta nyt alkaa typy hermostumaan kävelytuolissaan joten jätetään loput jutut toiselle kertaa.  Täällä odottaa myös pyykit ja imuri joten ei auta! 

Kuulumisiin.

Uneton kaveri

Mikä siinä on kun vauva ei nuku? Tuollaisen palleronhan pitäisnukkua monta monta monta tuntia päivässä. Meillä ollaan helisemässä (taas jälleen kerran) tuon pikkuneidin unettomuuden kanssa. Päikkärit,mitä ne on. Hätäseen Miia nukkuu sen vartin tai puoli tuntia kerrallaan. Eilen nukkuin tunnin, ah autuutta. Yö unet... Ei väsytä. Toissayönä uni tuli puoli kahdelta. Eilen taisteltiin puoleen yöhön. Se on varmaan neuvolaan soitettava ja kysyttävä neuvoa. Ei meinaa äitin pää jaksaa tätä päätöntä menoa ilman taukoja.

Maailma kun on liian jännittävä paikka nukkumiseen. Niin paljon kaikkea ihmeellsita tutkittavaa ja maisteltavaa.

Ihmettelen sitä että vaikka päiväunet ovatkin säälittäviä mininokosia niin silti riittää energiaa vaikka mihin. Eikä neiti ole ollenkaan kärttyinen, päinvastoin. Iloisempaa yksilöä saa hakea. Ja siitä olen kiitollinen!

Hehheehhee ei väsytä terveisin Miia. Laitoin siis eilen päiväunille. Kaveri nukahti tissille ja oli umpiunessa mutta heti kun laskin sänkyynsä niin ding, ei enää yhtään väsyttänyt. Ja tiedän että ulkona nukkuisi todella hyvin (luultavasti) mutta kun minä olen niin väsynyt että en millään jaksaisi sitä rumbaa. Pakko se vaan on lähteä ulos. On se vaan niin ankeaa yksin.

Eilen havahduin siihen että iltasiivouksen yhteydessä olin kuljettanut Miian kirjaa koko ajan kädessä. Ai väsynyt vai? Nope.

Kops kops ja kops

Meininki meillä on se että minun pieni vauvani on oppinut nousemaan pystyyn tukea vasten. Järkyttävää, yhtenä yönä kaveri vaan nousi pinnasängyn laitaa vasten keikkumaan. Siitä lähtien meno on ollut kova. Muutaman kerran päivässä kuuluu aina kops ja byää kun äiti eiole tarpeeksi nopea.  Olenkin alkanut miettiä sitä konttauskypärää, niin hölmön näköinen laitos kun se onkin. Ikäväähän se on kuunnella toisen itkua. Toisaalta, eipä ole meilläkään sellaisia ollut ja ihan tervejärkisiä (köhköh) ja hyviä ihmisiä tuli meistäkin.

Seisomaan nousemisen oppiminen on vaikeuttanut yöunille menoa. Yhdessä välissä meni jo niin hyvin. Nyt nukkumaanmeno on parhaimmillan yli tunnin pituinen taistelu, onneksi ollaan miehen kanssa nukutettu vähän vuoronperään Miia nyt, ei jää ainoastaan minun kontolleni sen huudon kuunteleminen. Muutenkin yöt ovat yhtä hulinaa. Parhaimmillaan neiti herää kolmen aikoihin syömään ja päättääkin, että nyt ei enää väsytä. Omassa sängyssä karjutaan pää punaisena ja meidän vieressä revitään riuhdotaan, potkitaan, läpsytetään ja möngitään. Mies saa herkästi migreenin jos nukkuu huonosti ja olenkin yrittänyt yöt hoitaa sillälailla että mies saisi nukuttua että jaksaa mennä töihin.

Täältä siis löytyy yksi uupunut äiti joka kahvin voimalla nykii itsensä ylös aamuisin. Ehkä tämä tästä helpottaa, joskus, jooko?

Pissaa

Huhhuh tätä hulinaa. Miia on jo niin iso tyttö että en kestä. Toissa päivänä neitokainen tajusi että olohuoneen ulkopuolellakin on elämää ja hän pääsee sinne aivan itse. Onneksi saatiin nyt otettua pois miehen pelikonsolit tuosta telkkaritasosta, se on siis mallia ikea ja kaikki on lattian tasossa olevissa kolosissa. Arvatkaapa vain kuinka houkuttelevaa se oli.   

Ollaan vaihdettu nyt housuvaippoihin. Mulla vaan meinaa mennä hermo niihin, aina on pissat yli vaipan ja tänään meillä onkin nyt testissä kestovaipat. Vähän jänskättää. Mies saa tuoda kyllä tarra vaippoja kun tulee töistä. Tämä pissaralli on ollut älytön. Aamulla Miian sängystä löytyi iloinen vauva ja valtava pissaläntti. Toissa yönä pissa länttejä oli kaksi, meidän sängyssämme. Ainiin, kyllähän se vaippa taisi päästää pissat läpi myöskin kun Miia oli kummitätsyn sylissä. Pissaa kaikkialla!

Siellä se vauhtimimmi menee. Tätä tämä on nyt ollut! Kaikki ne jotka odottavat innoissaan että voi kumpa se mussukka jo lähtisi liikkeelle, pikku vinkki, nauti kun voit viellä istua rauhassa.

Ah tänään on taas lenkki päivä! Ollaan ihanan Nooran kanssa sovittu että käydään kerran viikossa vähintään lenkillä. Eilen käytiin aamulenkillä Miian kanssa ja tänään mennään ihan kahdestaan. Kuvassa mulla on päällä Nooran ihana urheilutakki, suunnitelmissa olisi ostaa itselleenkin jotkut ihanat lenkkivaatteet. Jospa sitä sitten tulisi lähdettyä ulos ihan vaan senkin takia koska ne on niin ihanat ne vaatteet. Haaveilen myös uusista lenkkareista! Jostain törkeän kirkkaan värisistä ja kuosisista!

Yö hulinoita

Kukkuu, pitkästä aikaa kerkesin koneelle. Tässähän on vaikka kuinka paljon juttuja kerrottavana! Viime viikonloppuna käytiin Kuopiossa miehen siskon luona, Elina on myös Miian kummi, crazy-kummiksi itsensä ristinyt. Miialla on kyllä maailman parhaat kummit! Matka meni hyvin ja yllätuyksekseni neiti nukkui melkein kokonaan matkat! Oli ihanaa käydä moikkaamassa Elinaa!

Maanantaina oli päivä joja tuli aika yllättäen. Mullahan oli synttärit, täytin siis 20. Järkyttävää, vastahan täytin 18! Maanantaina saatiin myös hyllyt seinään! Olin niin onnellinen! Huomaa kyllä että on aikuinen kun synttäripäiväkin oli vain päivä muiden joukossa! Siivosin koko kämpän ja pesin pyykkiä. Illalla tulivat mun porukat käymään. Myöhemmin Suski ja Samppa. Oli ihana nähdä heitäkin pitkästä aikaa! 

Sain mieheltä synttärilahjaksi kahdet tossukat ja lahjakortin henkkaan. Ollaan nyt vähän samiksia Miian kanssa valkoisissa tossukoissa! Miia tosin ei jaa äiskän rakkautta noihin kenkiin vaan potkii ne aina pois jaloista.

Sitten sitten. Miia on oppinut uuden taidon, kierimisen ja ryömimisen. Äiti on ylpeä, tottakai, mutta uniin tämä on vaikuttanut todella paljon. Viime päivinä varsinkin. Koskaan ei olla nukuttu yhtä huonosti. Alla olevassa kuvassa ollaan käymässä päikyille. Tai no... Miia kierii ja pyörii ja ryömii ja ja... Vauhti ei pysähtyisi ollenkaan. Olenkin ratkaissut asian nukuttamalla tytön vaunuihin, nuo matkarattaat kun ovat sisällä.

Ihana Miia, eilen aina kun otettiin kuvaa niin neiti nauroi ääneen. Iloinen pikkutyyppi. En tosin voi käsittää miten neiti on noin iloinen niin pienillä ja huonoilla unilla!

Huhhuh... Alla erittäin freesi aamunaama erittäin huonosti nukutun yön jälkeen. Viime yö oli kamalin tähän asti. Heräilin koko ajan kun Miia pyöri paikasta toiseen. Neljältä neiti päätti että hei nyt herätään ja jutellaan. Mua siis potkittiin, läpsittiin ja mätkittiin koko yö. Myös imetys alkaa kiristää mun hermoa, se on nykyään niin hankalaa kun ei maltettaisi keskittyä. Pureminenkaan ei ole kivaa. Huomenna on onneksi neuvola, täytyy kysellä unikoulu  juttuja ja noita ruokajuttuja.

Onneksi on kahvia. Kiitos kahvi, mitä tekisinkään ilman sinua!

Terveisin erittäin väsynyt äitieläin

Vierailevat tähdet, ihana Eve (ei herkkähermoisille tai huumorintajuttomille)

Elikkäs tämän postauksen idea on se että päästän ääneen mun ihanat ystävät. Ensimmäisenä ajatuksia pääsi kirjoittelemaan mun yber ihana BFF kaksarikamu Eve ♥ Tän typyn kanssa on koettu sitä ja tätä, eli ihan parhaimmistoa. Alla oleva kuva on ainoita fiksuja kuvia meistä... Kertoo siitä että kyllä ne sekopäät aina toisensa löytää ♥

Terppa teille kaikille randomeille!  Mie oon Eve, tän meidän  milffin kamraatti vuosilta ennen Jeesuksen syntymää. Alotetaas vaikka mun ja tän meiän milffin ystävyydestä. Muistaakseni ellen nyt ihan kauheen paljoo valehtele, nii tutustuin Iidaa Korian ala-asteen kolmannella luokalla ku Iida siirty meiän luokalle (A-luokka rulezz!! Kaikille tiedoks ja etenki niille ketkä siel oli). Siitä sitte me huomattii, että hulluus on paljon kivempaa kahestaa ku yksin. Siinä sit tuli juoksenneltuu aika monta kertaa Iidan porukoille (TERPPA HELI!!! Teil oli kiva leikkii bratzeil) ja aika usein nää matkat kerty sit laulellen Juha Tapio - Ohikiitävää, ja muutkii Juha Tapion biisit kuulu tähän. Anteeksi te naapurit, jotka sitä kirkumista kärsitte. Ja sit tuli Lissut - Pissikset, tämä niinkin kaunis vaihe kun yläaste. Ei oltu enää niin paljoa tekemisissä, mut kyl se ystävyys kutkuttaa aina siellä mielen taka-alalla samalla tyylillä ku hoitamattomat satiaiset. (HUOMIO; satiaisia ei onneks oo vielä kärsitty). 
          Lukio, elämän kulta-aikaa. Sitä kuuli aika paljon et lukio on elämän parasta aikaa. Siellä me sit Iidan kanssa löydettiin toisemme (vuosisadan epäromanttisin tarina) BY THE ALL MIGHTY DOUBLE-CHIN. Ja kyllä, täs vaiheessa löydettiin Juha Tapion lisäks kaikki muukin iskelmä. Sit teitä varmaan kiinnostaa, et kun mä sain tietää mytystä! Oltiin Iidan kaa juteltu jo joskus marraskuussa et "oho, pillerit loppu, kyllä minä muuta ehkäisyä käytän". Juttuhan meni niin, että juttelin äitin kanssa ja se sit tokas vaan että "Ärrä on kuulemma raskaana" ja minä intin kivenkovaa vastaan että jo on typerä väite, ei Iida semmoseen ryhtyis. Sitten kauniina keväisenä päivänä Iida tuli mun kyydillä ihanasta Jumalan hylkäämästä Elimäen ghettosta kotiin. Töräytin vaan "äiti väitti et oot raskaana" ja karmea räkänauru päälle. Se sit hyyty ku Iida kääns päänsä ja näytti junan alle jäävälle peuralle. Sit siinä kiljuttii onnesta kutostiellä. Sain sentää kahvit kunniaks järkytyksestä.

Tässä on meidän molemmat babyt. Mun Maikkeli, ja meidän yhteinen Sven. (Pakko myöntää, et tytöllä on kyllä hyvä maku!)

 Mä alotin ammattikorkeakoulun syksyllä Kotkassa ja Iida tuli sit naapurin synnyttää myttyä pihalle. Jännättiin molemmat. Ja kaksarikuvat lenteli sit puolin ja toisin Kotkaa. Sitä onnea ja iloa kun sain viestin ensimmäisten joukossa, jossa se simmukat kiinni nukku Villen sylissä. Oli se niin söpö. Muutama kirkasu tuli huudettua käytävillä ja yritin siinä sitten itkua pidätellä. Mentiin Yusufin (eli se mies joka asustaa mun kanssa saman katon alla, ettei mun ja Iidan kiihkeä Emmerdale ja kaunari -suhde paljastuisi) muutama päivä kotiuttamisen jälkeen katsomaan. Kyllä oli kaunis tyttö! Ja se kuulu ihan meidän pettämättömään jengiin, kaksarikin löytyi!

Kyllä nää tytöt on mulle maailman rakkaimpia ja mä en edes pidä vauvoista. On se ihan eri juttu kun saa "oman" lapsen. Se on oikeesti totta toi lause! Olen elävä todiste. 

Vaikka me ei aina Iidan kaa muisteta pitää yhteyttä, niin kyllä se aina lämmittää sitten kun se kaksarikuva kilahtaa puhelimen näytölle. 

LOVE U, MY MILF ♥♥♥

Kaikella rakkaudella, Eve!

Voi juku

Sairastelut on nyt sairastettu, meillä alkoi arki. Viime viikolla oltiin siis kokokonkkaronkka kipeänä, mieskin oli saikulla tiistaista perjantaihin. Kerkesin itsekkin olla kuumeessa ja Miiallakin oli lämpöä. Nyt reippaana kohti uutta viikkoa.

Bjuuuutiful bjuuutiful kuva, mutta kuitenkin. Miian lempparijuttu tällä hetkellä on ihmisten naamojen syöminen ja kuolaaminen. Se tekee muksun todella iloiseksi. Joskus on vaan aika agressiivisia nuo hyökkäykset.

Miia ei ollut ihan parhaimmillaan, mökömököpuussa on istuskeltu. Kaikki on tyhmää ja kaikki ihan sanonko mistä. Ymmärtäähän sen, kuka nyt aina jaksaisi iloinen olla?

Koska viime viikko oli hieman hiljaisempi niin päätti Miia sitten että nyt vähän äksöniä, neiti oppi nyt kunnolla pyörähtämään. Täällä on menty eteenpäin kierimällä. Kaikkein huvittavinta on se, että neidin on aivan pakko pyörähtää selältä mahalleen ja sitten alkaa itku ja käninä kun ei olekkaan kiva olla mahallaan. Ja aivan varmasti (ja todistattavasti) pääsisi tuosta kumpaan tahansa suuntaan pyörähtämään mutta kyllä se on parempi kiukutella.

Maailman suurin kiitos siitä että voimme taas hyvin kuuluu kyllä ihanalle sairaanhoitaja Evelle joka vaaroja uhmaten tuli meitä hoitamaan. Tässä näemme oikean ystävän <3 Kiitos myös näistä muutamista "normaaleista" yhteiskuvista (muut on kaksariselfieitä) musta ja Miiasta, kuuluu Evelle! <3 

Hiphei, tänään se olisi kyllä vaunuilun paikka, ollaan oltu sisällä liian kauan! Joten täytyy varmaan alkaa pommittaa kavereita, jospa joku rohkea lähtisi meidän kanssa kävelylle!