Vierailevat tähdet, ihana Eve (ei herkkähermoisille tai huumorintajuttomille)

Elikkäs tämän postauksen idea on se että päästän ääneen mun ihanat ystävät. Ensimmäisenä ajatuksia pääsi kirjoittelemaan mun yber ihana BFF kaksarikamu Eve ♥ Tän typyn kanssa on koettu sitä ja tätä, eli ihan parhaimmistoa. Alla oleva kuva on ainoita fiksuja kuvia meistä... Kertoo siitä että kyllä ne sekopäät aina toisensa löytää ♥

Terppa teille kaikille randomeille!  Mie oon Eve, tän meidän  milffin kamraatti vuosilta ennen Jeesuksen syntymää. Alotetaas vaikka mun ja tän meiän milffin ystävyydestä. Muistaakseni ellen nyt ihan kauheen paljoo valehtele, nii tutustuin Iidaa Korian ala-asteen kolmannella luokalla ku Iida siirty meiän luokalle (A-luokka rulezz!! Kaikille tiedoks ja etenki niille ketkä siel oli). Siitä sitte me huomattii, että hulluus on paljon kivempaa kahestaa ku yksin. Siinä sit tuli juoksenneltuu aika monta kertaa Iidan porukoille (TERPPA HELI!!! Teil oli kiva leikkii bratzeil) ja aika usein nää matkat kerty sit laulellen Juha Tapio - Ohikiitävää, ja muutkii Juha Tapion biisit kuulu tähän. Anteeksi te naapurit, jotka sitä kirkumista kärsitte. Ja sit tuli Lissut - Pissikset, tämä niinkin kaunis vaihe kun yläaste. Ei oltu enää niin paljoa tekemisissä, mut kyl se ystävyys kutkuttaa aina siellä mielen taka-alalla samalla tyylillä ku hoitamattomat satiaiset. (HUOMIO; satiaisia ei onneks oo vielä kärsitty). 
          Lukio, elämän kulta-aikaa. Sitä kuuli aika paljon et lukio on elämän parasta aikaa. Siellä me sit Iidan kanssa löydettiin toisemme (vuosisadan epäromanttisin tarina) BY THE ALL MIGHTY DOUBLE-CHIN. Ja kyllä, täs vaiheessa löydettiin Juha Tapion lisäks kaikki muukin iskelmä. Sit teitä varmaan kiinnostaa, et kun mä sain tietää mytystä! Oltiin Iidan kaa juteltu jo joskus marraskuussa et "oho, pillerit loppu, kyllä minä muuta ehkäisyä käytän". Juttuhan meni niin, että juttelin äitin kanssa ja se sit tokas vaan että "Ärrä on kuulemma raskaana" ja minä intin kivenkovaa vastaan että jo on typerä väite, ei Iida semmoseen ryhtyis. Sitten kauniina keväisenä päivänä Iida tuli mun kyydillä ihanasta Jumalan hylkäämästä Elimäen ghettosta kotiin. Töräytin vaan "äiti väitti et oot raskaana" ja karmea räkänauru päälle. Se sit hyyty ku Iida kääns päänsä ja näytti junan alle jäävälle peuralle. Sit siinä kiljuttii onnesta kutostiellä. Sain sentää kahvit kunniaks järkytyksestä.

Tässä on meidän molemmat babyt. Mun Maikkeli, ja meidän yhteinen Sven. (Pakko myöntää, et tytöllä on kyllä hyvä maku!)

 Mä alotin ammattikorkeakoulun syksyllä Kotkassa ja Iida tuli sit naapurin synnyttää myttyä pihalle. Jännättiin molemmat. Ja kaksarikuvat lenteli sit puolin ja toisin Kotkaa. Sitä onnea ja iloa kun sain viestin ensimmäisten joukossa, jossa se simmukat kiinni nukku Villen sylissä. Oli se niin söpö. Muutama kirkasu tuli huudettua käytävillä ja yritin siinä sitten itkua pidätellä. Mentiin Yusufin (eli se mies joka asustaa mun kanssa saman katon alla, ettei mun ja Iidan kiihkeä Emmerdale ja kaunari -suhde paljastuisi) muutama päivä kotiuttamisen jälkeen katsomaan. Kyllä oli kaunis tyttö! Ja se kuulu ihan meidän pettämättömään jengiin, kaksarikin löytyi!

Kyllä nää tytöt on mulle maailman rakkaimpia ja mä en edes pidä vauvoista. On se ihan eri juttu kun saa "oman" lapsen. Se on oikeesti totta toi lause! Olen elävä todiste. 

Vaikka me ei aina Iidan kaa muisteta pitää yhteyttä, niin kyllä se aina lämmittää sitten kun se kaksarikuva kilahtaa puhelimen näytölle. 

LOVE U, MY MILF ♥♥♥

Kaikella rakkaudella, Eve!

Voi juku

Sairastelut on nyt sairastettu, meillä alkoi arki. Viime viikolla oltiin siis kokokonkkaronkka kipeänä, mieskin oli saikulla tiistaista perjantaihin. Kerkesin itsekkin olla kuumeessa ja Miiallakin oli lämpöä. Nyt reippaana kohti uutta viikkoa.

Bjuuuutiful bjuuutiful kuva, mutta kuitenkin. Miian lempparijuttu tällä hetkellä on ihmisten naamojen syöminen ja kuolaaminen. Se tekee muksun todella iloiseksi. Joskus on vaan aika agressiivisia nuo hyökkäykset.

Miia ei ollut ihan parhaimmillaan, mökömököpuussa on istuskeltu. Kaikki on tyhmää ja kaikki ihan sanonko mistä. Ymmärtäähän sen, kuka nyt aina jaksaisi iloinen olla?

Koska viime viikko oli hieman hiljaisempi niin päätti Miia sitten että nyt vähän äksöniä, neiti oppi nyt kunnolla pyörähtämään. Täällä on menty eteenpäin kierimällä. Kaikkein huvittavinta on se, että neidin on aivan pakko pyörähtää selältä mahalleen ja sitten alkaa itku ja käninä kun ei olekkaan kiva olla mahallaan. Ja aivan varmasti (ja todistattavasti) pääsisi tuosta kumpaan tahansa suuntaan pyörähtämään mutta kyllä se on parempi kiukutella.

Maailman suurin kiitos siitä että voimme taas hyvin kuuluu kyllä ihanalle sairaanhoitaja Evelle joka vaaroja uhmaten tuli meitä hoitamaan. Tässä näemme oikean ystävän <3 Kiitos myös näistä muutamista "normaaleista" yhteiskuvista (muut on kaksariselfieitä) musta ja Miiasta, kuuluu Evelle! <3 

Hiphei, tänään se olisi kyllä vaunuilun paikka, ollaan oltu sisällä liian kauan! Joten täytyy varmaan alkaa pommittaa kavereita, jospa joku rohkea lähtisi meidän kanssa kävelylle!  

7 asiaa minusta

Sain äiskältä haasteen, kiitos! Nyt saan ehkä vihdoin viimein vastattua tähän, muksu nukkuu, ainakin toistaiseksi..

1. OLETKO KEITTIÖN HENGETÄR JA MIKÄ ON BRAVUURIRUOKASI?

Apua, en todellakaan ole mikään keittiön hengetär,nolottaa myöntää. Meillä on mies tehnyt melkeimpä kaikki ruuat lapsen syntymän jälkeen. Mies osaa tehdä kaikkia ihania liharuokia, siis pihvejä sun muita. Meillä se onkin mies joka tekee "erikoisemmat ja hienommat" ruuat! Kyllähän mä osaan jotain ihan perusruokia vääntää, mutta oon todella mielikuvitukseton keittiössä. Haluaisin oppia tekemään hyvää ruokaa, täytyy varmaan vaan ostaa joku keittokirja jonka kanssa voisi puuhailla keittiössä. Bravuuriruoka... Hmmm, no mä teen aika hyvääkasvissosekeittoa ja ja makaroonilaatikon kanssa olen onnistunut muutaman kerran aika hyvin. 

Mä haluaisin jonkun sellaisen "laihdutus" reseptikirjan. sellaisen missä olisi monipuolisesti kevyitä ruokareseptejä. 

                2. MITÄ HARRASTAT (MUUTA KUIN BLOGGAAMISTA)?

Noh, mähän en sinällään nykyään harrasta mitään, vai voiko vaipanvaihtoa kutsua harrastukseksi? Mä kyllä unelmoin kaikista hikirääkkitreeni harrastuksista, kuten kahvakuulasta, spinningistä, pilateksesta tai muusta vastaavasta. Ja ratsastuksesta... Voi järki kuinka haluaisin taas ratsastamaan, rakas harrastus jäi väliin tosin jo yläasteella, oikein kaduttaa. Harrastin aiemmin lukemista mutta nykyään ei aika tahdo riittää siihen. Pitäisi ruveta harratsamaan pitkiä vaunulenkkejä Miian kanssa, oikein hävettää kuinka pitkään aikaan ei olla käyty ulkoilemassa, neiti kun oli kipeä ja nyt ollaan kaikki kipeinä. Teinkin itselleni lupauksen että ensiviikolla jos ollaan terveitä niin käydään joka päivä ulkona. Jos sitä vaikka saisi jostain seuraakin kävelyille...

Toisaalta onhan mulla seuraa, mun ihana mp3, mutta ei se silti oo niin mukavaa yksin kävellä!

3. UNELMA-AMMATTISI LAPSENA? MITEN HAAVEILLESI KÄVI?

Mähän olin monta vuotta ihan varma että musta tulee parturi. Noh, en ole ihan varma mitä sille haaveelle kävi. Jotenkin se joutui karille ja jäi sinne. Toinen haaveammatti oli opettaja, on ehkä vielläkin. Musta vain tuntuu että ei musta ole lukemaan niin pitkälle. Sitäpaitsi ei mun lukion päättötodistuksella tai kirjoitustuloksilla pitkälle pötkitä. Ärsyttää että en voinut lukiossa yrittää kovemmin. Keskiarvo on ehkä hädintuskin seiska ja kirjoitukset on tasaista B:tä... Jos joku nuorempi, lukiolainen tai kuka tahansa joka opiskelee sattuu tämän lukemaan niin annan ystävällismielisen vinkin, opiskele hyvä ihminen, jos et tiedä mitä varten niin itseäsi vähintään. 

Tässä minä nyt mietin että mitäs sitä tekisi elämällään. Jonnekkin pitäisi parin vuoden päästä lähteä opiskelemaan. Mua kiinnostaisi nyt taas se parturi-kampaaja, kosmetologi olisi myös mielenkiintoinen ala. Sosionomiksi hakemista suunnittelin lukiossa, en vain ole varma että olisiko se oikeasti sitä mitä haluaisin.  Noh, onneksi mulla on pari vuotta aikaa miettiä ja ottaa asioista selvää. 

4. SISUSTUKSESI KULMAKIVET - VÄRIT, MATERIAALI, TYYLI VAI JOKU MUU?

Kaikki jotka mua vähänkään tuntee, tietää että ainakin tällä hetkellä seepra on se juttu. Mulla siis on melkein jokaisessa huoneessa vähän jotain seeprakuosista. 

Toinen juttu on se vihreä, mä olen aina tykännyt siitä väristä. Meidän olohuone on siis vihreä, kuten varmaan värihaasteesta muistuu mieleen. Tykkään siis selkeistä väreistä, ripokirjava ei ole se minun juttuni.  

Tykkään kauheasti tuosta meidän parvekkeesta, lampaantaljat ovat niin ihania. Meillä on niitä kolme kappaletta, kaikki Ikeasta. Miian oma lampaantalja tässä juuri lämmittää mun hanuria, eli olisi kiva saada vielä yksi talja meille. 

Sisustamisessa pidän selkeydestä. Tyylini on ehkä myös hieman romanttinen, rakastan kynttilöitä ja niitä löytyykin kaikkialta. Nautitaan niistä kynttilöistä vielä nyt kun Miia ei liiku ja kiipeile minnekkään. Sydämiä löytyy myös sieltä täältä meidän asunnostamme.

Kuvassa äiskän hiilarihylly, odottelen että tuo mies laittaa mun hyllyni seinälle, sekä muutaman muun hyllyn. Äiskän tyyli on yksi sellainen jota ihailen, värimaailmat ovat ehkä erilaiset mutta kynttilät ja hyllyt ja useimmat sisustusjutut kyllä kohtaavat. En toki yritä matkia äitiä, mutta jotenkin meillä vain on todella samanlainen maku. 

5. MILLAINEN ON MUSIIKKIMAKUSI? ONKO SINULLA LEMPIARTISTIA?

Apua, tottakai mulla on lemppariartisti, parikin. Älkää ihmiset pitäkö mua ihan hulluna itsemurha-angstityyppinä mutta rrrrakastan Pyhimystä! Ja Edorfia. Molemmat siis suomiräppäreitä joilla on aika synkät sanoitukset. Kuuntelin näitä pahimpina vuosinani todella paljon. Vaikka musiikki on synkkää, ei se ole mulle sellaista yhyy nyyh tapan itseni musiikkia, vaan ennemminkin voimamusaa. Mun lempibiisini Pyhimykseltä on ja tulee luultavasti aina olemaan tämä, kurkkaa jos kinostaa ;---)

https://www.youtube.com/watch?v=thD6flNJh0g

Toinen suuri rakkaus on Juice Leskinen. Jotenkin se vaan iskee. Sitä on laulettu karaokena miljoonat kerrat. Juicelta lempibiisini on Syksyn sävel. Siitä tulee niin paljon muistoja, hyviä ja huonoja. 

6. JOS SAISIT VALITA; MILLÄ HISTORIAN VUOSISALALLA TAI -KYMMENELLÄ ELÄISIT? MIKSI?

Nyt en kyllä osaa sanoa. Tämä aika on paras, luulisin.

7. PAKOPAIKKASI - ONKO SINULLA SELLAISTA? MIKÄ SE ON?

Parveke. Aamukahvi parvekkeella on se juttu.  Siellä saan istua hetken ihan rauhassa, yksi aamu oli ihanaa kun oli hämärää ja hiljaista ja satoi lunta. Nautin jokaisesta hetkestä. 

Ja tämän haasteen saavat  ihanat Jenna ja Julle <3 

Uusia tuulia

Musta tuntuu että suurin osa ihmisistä ajattelee, että kun saa lapsen, on elämä ohitse. Myönnän että olen joskus ajatellut samaa. Kuumotellut että mitä jos olenkin raskaana, mitäs sitten, sitten se on mun elämäni siinä. Noh, paremmin tietävänä voin nyt kertoa, että ainakaan minun elämäni ei ole koskaan ollut parempaa. Tiedän että valintaani on varmasti kritisoitu ja on kuiskailtu asioita kuten , miten se nyt noin nuorena, eihän sillä ole edes ammattia. On varmasti ihmisiä joidenka mielestä olen pilannut elämäni, mua tosin eivät sellaiset ihmiset kiinnosta. Miian kanssa kaupungilla liikkuessani varsinkin mummot joskus tuijottavat pitkään, olen kuullut kuiskutuksia "teiniäidistä" ja niin edespäin. Mutta arvatkaapas mitä, näytän noille ihmisille mielessäni keskisormea ja jatkan matkaa. Jos et tunne, älä tuomitse. Nuori äiti voi olla ihan yhtä hyvä tai huono kuin "oikean ikäinen äiti". Ohhoh, menipäs paasaukseksi.

Postauksen idea oli siis kertoa että elämä ei lopu lapsen tulon jälkeen. Olin aika (köh köh erittäin) menevää sorttia ja tykkäsin juhlia ennen raskautta. Ei mulla ole edes ollut tarvetta lähteä juhlimaan nyt, mä olen nuori, kyllä mulla on aikaa! Tottakai joskus tulee fiilis että nyt tahdon hetkeksi unohtaa kaiken stressin ja lähteä rälläämään, mutta siihen stressin purkuun riittää kahvi ja sympatia maailman ihanimpien ihmisten kanssa. 

Mä olen päättänyt että en välitä siitä mitä muut ajattelevat, ehkä tämä on helpommin sanottu kuin tehty, mutta ainahan sitä voi yrittää. Elämä rullaa eteen päin ja opettaa meille kaikenlaisia asioita ja minulle se on opettanut hetkessä elämistä. Ennen velloin menneisyyden virheissä ja niissä mitä tulen tekemään aivan varmasti tulevaisuudessa, nykyään osaan nauttia hetkestä. Kiitos, olen puhunut!