2014 (viimein)

Mun piti kirjoitella vuodesta 2014 jonkunlainen tiivistelmä. Huomasimpas vain selaavani kuvia hämmentyneenä, niin siis missä kuussa tää on tapatunut? Luovutin. Muutamat pääasiat siis vain;

 Alkuvuodesta tein siiskin raskaustestin joka kertoi että tulen olemaan syyskuussa erittäin raskas. Alkuvuodesta myös opiskeltiin kamaliin ylioppilaskirjoituksiin (kuolen häpeään jos sanaa ei kirjoiteta noin, olenhan mä sentään ylioppilas...) Alkuvuosi olikin todella stressaava, tulevaisuus hirvitti, sekä lapsi että opiskelut.

Ensimmäinen ultra oli mitä ihanin kokemus, siellä se kelluskeli se pieni. Voi juku, taisi tulla muutama kyynel ainakin minulla. Kerrottiin myös meidän vanhemmillemme raskaudesta. Uutinen otettiin paljon peremmin vastaan kuin ajattelimme.

Oli penkkarit, sain jopa sen lakin! Siitä en laita kuvaa koska olin niiiin raskaana ja järjettömän paksu ja turvonnut..

Tiistai aamuna 2.9 rupesi sitten tihkuttaa lapsivettä. Viimeinen mahakuva ennen kuin lähdettiin näyttäytymään sairaalaan... Voi luoja kuinka paksu sitä ollaan oikeasti oltu...

No eihän mua enää päästetty kotiin, sinne jäin kärsimään. Seuraavana aamuna kello 9.59 syntyi sitten meidän prinsessa. Järjettämän pieni on ollut hän. Vaikkei ollutkaan. Mjtta kuitenkin. 3.9 meidän elämämme muuttui kokonaan.

Ja tosiaan juu, muutimme myös Villen kanssa omaan ensimmäiseen asuntoon alkuvuodesta. Olenkin sitten sisustellut tätä innoissani ja lopputulos alkaakin ehkä jo olemaan mun näköiseni! Ei se silti tarkoita ettenkö voisi sisustaa enempää !

Yhteenvetona siis maailman paras ja karmein vuosi. Metetin ihmisiä jotka olivat mulle maailman tärkeimpiä. Totta puhuen mulla taitaa olla enää yksi ystävä, tai oikeastaan kaksi joihin on samanlaiset välit kuin ennen lasta. Kiitos heille, luulen kyllä että tiedätte keitä olette jos luette tämän <3 Sain toki myös uusia ystäviä! Kiitos heille ihan järjettömästi, olisin ihan hukassa ilman teitä mammakavereita <3 Kaikkein tärkein tuki on kuitenkin ollut mun oma äitini. Kapinoivasta teinistä tuli äiti joka osaa nyt katsoa omaa äitiään aivan uusin silmin. Meidän välit ovatkin muuttuneet todella paljon ja äiti on yksi elämäni tärkeimmistä ihmisistä. Kiitos äippä, rakastan sua <3 

Tämä vuosi tulee olemaan aivan mahtava. Ja kaikki seuraavat. Sellaista se vaan tekee se lapsi. Antaa joka päivä syytä hymyyn (ja joskus turhautumiseenkin ja itkuun. Ja epätoivoon) ja on vain niin ihana ja valloittava. Tämä on se mun juttu, rakastan olla äiti.