Onnellisia päiviä

Tänään käytiin Kotkassa rakenneultrassa. Oli jännittävä reissu! Pikkuisella oli kaikki hyvin, paitsi että reisiluu oli hiukan lyhyehkö. Ihmekös tuo kun äipän puolelta tulee kääpiögeenejä! (anteeksi äiti, mutta niin se vain on) Saatiin siis kahden viikon päähän aika kasvu kontrolliin. Ja ainiin, pikkuruinenhan on siis tyttö. Ainakin näin meille lottosi ultratäti. Pikkuisen asento oli aika hankala joten ensin emme meinanneet saada ollenkaan vastausta sukupuolesta. Lopulta kuului kuitenkin tuomio; erittäin ovela poika taikkas sitten tyttö, aika varmasti tyttö! 

Nähtiin Kotkassa Villen entinen luokkatoveri ja käytiin nopsaan kyläilemässä. Sieltä löytyi tälläinen söpöliini! Yleensä en käärmeistä tykkää mutta täytyy sanoa että tämä yksilö oli tosi suloinen! Toverilla oli pituutta hieman yli metri, ei siis mikään ihan pieni matelija. Ville oli innoissaan tästä kaverista!

 Postausta kootaan, tottakai, teen voimin. Hyvin on äiti kouluttanut tyttärensä! Kuvassa myös (hehheh) kuvia pienestä, sekä vanhoja, että uusia. Harmi että ei saatu yhtään uutta kokovartalokuvaa pienestä, kehyksiin jää siis vanha, ensimmäisessä ultrassa helmikuussa otettu kuva!

Tässä on vielä vähän parempaa kuvaa. Alemmassa kuvassa on nöpönenästä uusi, tänään saatu sivuprofiili. Kasvojaan ei tyttö meinannut suostua näyttämään vaan piteli melkein koko ajan ujosti käsiä kasvojen edessä. Ylempi kuva on helmikuussa saatu ensimmäinen kuva meidän pienestä, oli se vain hieno hetki silloin! 

Kun tultiin ultrasta kotiin oli pakko huilia hetki sohvalla mutta nyt virtaa riittää ja olenkin purkanut sitä keittiöön. Nyt on jo melkein siistiä! Imuriin pitäisi vielä malttaa tarttua! Toisaalta kyllähän sitä huomennakin ehtii! Olenhan tänään sentään saanut pestyä yhden koneellisen pyykkiä ja ripustin kuivumaankin jo!