maanantai 28. huhtikuuta 2014

Peukut pystyyn ja sormet ristiin

Huolellisena ja tunnollisena abina mun viimeinen koe on huomenna. Kyseessä on musiikin kuuntelukoe.. Vähän kammottaa, koko mun valmistuminen on tästä yhdestä kokeesta kiinni... Voisin puolustella itseäni, lyhyt matikka, mutta ihan oma syy, ajattelemattomuutta ja laiskuutta.. Huhhuh, viimeinen kiri siis huomenna ja sitten se olisi ohi! Lukio, mun elämäni parasta ja kamalinta aikaa.


Ville oli aivan ihana ja toi mulle tuollaisen suklaasydämen kun tuli töistä, ei voi muuta sanoa kuin että aivan ihana mies! Tämä on ollut muutenkin mukava päivä, sovittiin eilen että tehtäisiin jotain kivaa tänään kahdestaan ja meidän kiva olikin sitten pieni iltalenkki, Veturiin ja takaisin.


Käytiin sitten Veturissa syömässä Mariossa, on meidän luottopaikka, aivan ihanaa ruokaa! Taas oli kova valinnan vaikeus lasagnen ja kanapastan välillä mutta päädyin kanapastaan. Olen kauhean tylsä mitä tulee ulkona syömiseen, en uskalla maistaa uutta vaan mulla on aina se yksi tietty, tuttu ja turvallinen ruoka jota tilaa. Aina. Joka kerta.


Mulla tulee pitkään kävellessä kantapäät todella kipeiksi ja kaupassa oli pakko istua lattialle. Muutenkin kaupassa saattaa tulla todella huono olo niin että on päästävä istualteen tai edes kyykkyyn. Lapset tuijottivat kovasti kun leiriydyin siihen lattialle.. Hyvää mallia kaikille!


Harmittaa etten ottanut kuvia kävelymatkalta! Oli ihanaa kun puut jo vihersivät ja oikaistiin sitten aivan ihanaa metsäreittiä takaisinpäin tullessa. Sitä nostalgian määrää, tuli mieleen kaikki ne kerrat kun hypimme keppihevosten kanssa tai ilman niitä metsässä kavereiden kanssa. Tuli kauhean vanha olo.. Tätä tämä on aina mulle tämä kevät, nostalgiaa ja haikeutta. Tajuan aina uudestaan sen kuinka paljon aikaa viime keväästä onkaan kulunut ja kuinka kaikkia niitä hienoja hetkiä menneisyydestä ei saa koskaan takaisin! Liekö niin hienoja kuitenkaan, aika kultaa muistot, niinhän sitä sanotaan.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti