Mun aika on muovailuvahaa

Joo mulla tosiaankin on aikaa. Paljon aikaa miettiä kaikkea turhaa ja tarpeetonta. Se ei oo koskaan sopinu mulle, on helppo eksyä omaan mieleensä ja pakoteitä on sillon vaan yksi. Täytyy hyväksyä asiat, kuka minä olen ja mitä minä teen täällä. Täytyy hyväksyä kaikki valinnat mitä olen tehnyt silloin ja nyt. Tärkeintähän on kuitenkin se, että pystyy elämään itsensä ja omien valintojensa kanssa.
Teksti ei todellakaan tarkoita että katuisin kaikkein suurinta ja tärkeintä valintaani ikinä. Ei, tämä valinta teki minusta kokonaisen. Sanotaan vaikka näin että olin eksynyt, hakoteillä itseni kanssa. Uitiin syvissä ja tummissa vesissä, oli harvoin kahta hyvää päivää peräkkäin. Kaikki tuntui turhalta, opiskelu oli pakkopullaa. Olin epätoivoinen itseni kanssa. Onneksi Ville kesti sen rinnallani, tiedän että se oli vaikeaa hänellekkin.
Nyt aurinko paistaa taas, olen oikeasti onnellinen. Meistä tulee perhe ja minusta tulee äiti. Mahan asukki teki minusta jälleen kokonaisen.

 Maisemia joululomalta, sää kuvasi hyvin silloista mielentilaanikin. Alla matikankirjoituksiin lukua... Selvisin kuitenkin siitäkin!

Kaiken kaikkiaan elämä on taas elämisen arvoista. Huomenna on jännä päivä sillä silloin selviää masun asukin sukupuoli! Sillä ei ole mitään väliä, äidin oma mussukka sieltä kuitenkin tulee.