Aargh arkea

Sillon kun tuntuu siltä, että arki potkii päähän, on hyvä istua alas ja miettiä kaikkia hyviä asioita.  Myönnetään, että viime aikoina on ollut taas tosi rankkaa. Huonosti nukutut yöt heijastuu suoraan mun hermoihin ja sitä kautta kaikkiin. Miehelle onkin tullut tutuksi mun naamani nurinpäin. Koko ajan, johtuen kaikestta. Neiti koettelee rajojaan ja uhmaa minkä kerkeää, mitään ei uskota ja itkua väännetään tosi helposti. Me molemmat. Oon kauhea stressikasa johtuen joulusta, matkasta, väsymyksestä ja ulkonäkö ällötyksestä. Sitä lomaa odotellessa, ihana ihana irtiotto tästä arjesta!

Onneksi mun elämässä on paljon paljon hyvää kuten

Mun ihana ihana taapero. Vaikka päivät on pitkiä ja usein hermot koetuksella, on silti kaikkein ihaninta tässä maailmassa seurailla neitokaisen touhuja. Niinkuin aamulla, kun kylpyankatt pääsivät aamu-uinnille. Neiti siis osaa avata ovet ja siellä se vessassa puuhaili omiaan. Huvitti suuresti, toki alkujärkytyksen jälkeen. Kaikkein parasta on kun oma pieni tulee halimaan ja pusutttelemaan. Päikkäreiden jälkeen on ihanaa, kun Miia kököttää hetken kainalossa keräämässä voimia.

No se mies. Vaikka osataan toistemme hermoja venyttää aika lahjakkaasti, niin en vaihtais. On se mua näinkin kauan katellut niin ehkäpä tässä näitä vuosia tulee vielä lisääkin.

Maailman paras Noora!  Tarviiko ees lisätä mitään?  Team mannapuuroa ja mansikkaa, aina! Pusi, pusi!!

Perhe. Koko perhe, sekä mun että miehen. Kyllä sitä vaan voi olla onnellinen, että on saanu näin ihanan perheen!

Lopuksi tahtoisin vielä kiittää kahvia. Kiitos että teet jokaisesta päivästä elämisen arvoista. Voisin ilmaista sen vielä laulun sanoin;

Sinä vain,

ei muut mua huomiseen saa  jaksamaan,

sinä vain,

mulle pystyt yksin voimaa antamaan

jne. jne.

Väsymys on paha. Sitä luulee olevansa niin hauska.