Musta tuntuu että suurin osa ihmisistä ajattelee, että kun saa lapsen, on elämä ohitse. Myönnän että olen joskus ajatellut samaa. Kuumotellut että mitä jos olenkin raskaana, mitäs sitten, sitten se on mun elämäni siinä. Noh, paremmin tietävänä voin nyt kertoa, että ainakaan minun elämäni ei ole koskaan ollut parempaa. Tiedän että valintaani on varmasti kritisoitu ja on kuiskailtu asioita kuten , miten se nyt noin nuorena, eihän sillä ole edes ammattia. On varmasti ihmisiä joidenka mielestä olen pilannut elämäni, mua tosin eivät sellaiset ihmiset kiinnosta. Miian kanssa kaupungilla liikkuessani varsinkin mummot joskus tuijottavat pitkään, olen kuullut kuiskutuksia "teiniäidistä" ja niin edespäin. Mutta arvatkaapas mitä, näytän noille ihmisille mielessäni keskisormea ja jatkan matkaa. Jos et tunne, älä tuomitse. Nuori äiti voi olla ihan yhtä hyvä tai huono kuin "oikean ikäinen äiti". Ohhoh, menipäs paasaukseksi.
Postauksen idea oli siis kertoa että elämä ei lopu lapsen tulon jälkeen. Olin aika (köh köh erittäin) menevää sorttia ja tykkäsin juhlia ennen raskautta. Ei mulla ole edes ollut tarvetta lähteä juhlimaan nyt, mä olen nuori, kyllä mulla on aikaa! Tottakai joskus tulee fiilis että nyt tahdon hetkeksi unohtaa kaiken stressin ja lähteä rälläämään, mutta siihen stressin purkuun riittää kahvi ja sympatia maailman ihanimpien ihmisten kanssa.
Mä olen päättänyt että en välitä siitä mitä muut ajattelevat, ehkä tämä on helpommin sanottu kuin tehty, mutta ainahan sitä voi yrittää. Elämä rullaa eteen päin ja opettaa meille kaikenlaisia asioita ja minulle se on opettanut hetkessä elämistä. Ennen velloin menneisyyden virheissä ja niissä mitä tulen tekemään aivan varmasti tulevaisuudessa, nykyään osaan nauttia hetkestä. Kiitos, olen puhunut!
Asiaa! :)
VastaaPoista