maanantai 8. joulukuuta 2014

Tahtoo lemmikin


Lemmikin kaipuu vaan kasvaa. Aina kun käydään mun vanhempieni luona, se kasvaa. Viimeksi kun oltiin kyläilemässä, kävin pikkusiskon kanssa ulkoiluttamassa koiria ja se oli ihanaa! Tahtoisin siis koiran. Tai kissan. Tai molemmat.


Kuvan lammas ei liity vanhempieni kotieläimiin. Tuo oli vain niin söpö. Kuvaustilanteessa tahtoi rapsutuksia. Lammaskin voisi olla ihan kiva.


Siinä on maailman ihanin kissa, Linda, tai Läsä niinkuin sitä tuttavalisemmin kutsutaan. Hassu otus, aivan ihana. Kun asuin vuelä kotona ja luin kirjoituksiin poiti Läsä mulle yleensä seuraa. Makaamalla kirjojen päällä.


Bertta, minun pieni prinsessani. Uhkaan aina että otan Pepen mukaani kun lähden kotiin. Vaikka molemmat "rotat" ovat rakkaita on Bertta erityisen mussukka.


 Voi sitä Inkkua. Se on meidän mamman koira. Äitin vaan. Ja Ellin. Inkku on ihana vanha rouva. Joka tykkää kivistä. Pallotkin käyvät mutta ne eivät voi viedä kivien paikkaa Inkun sydämmessä.


Sitten tullaan näihin kahteen pieneen pupuun. Ne ovat pikkusiskoni otuksia, pieniä suloisia tuholaisia. Itse en pupua ottaisi mutta ovat ne vaan niiiin suloisia!


Ja pelottavia. Tuota valkoista kaikki vähän pelkäsivät, myös minä. Nykyään en pelkää, aivan ihana otus on hänkin!

Tahtoisin eläimen! Mutta sitten vasta (ehkä) kun emme asu enää kerrostalossa. Sekä mulla että miehellä on haaveena saksanpaimenkoira. Ehkä joskus...


Loppukevennys, Lindalle ei vittuilla. Linda ja pikkuveljen kuulapyssy, (tai joku sellainen)  kannattaa varoa! Ihanat eläimet !

2 kommenttia:

  1. Tuu ihan milloin vaan tänne hoitamaan näitä ihania eläimiä. Erityisen kivaa on, kun keskellä yötä pitää mennä päästämään koiraa ulos... tai kun pitää siivota oksennukset tai muut vastaavat lattialta välittömästi töistä kotiin tultua... tai kun puput jyrsii luvattomia paikkoja... tai kun kissa kantaa hiiren sisälle... tai kun pitää mennä lenkille säässä kuin säässä... puhumattakaan siitä, että joka paikka on kuorrutettu karvalla... =D

    No joo, on ne silti ihania. ♥

    VastaaPoista
  2. Mulla on ihan sama juttu: muutama kuukausi tullut nyt elettyä elämäni ekaa kertaa ilman eläimiä ja kurjalta tuntuu, kun omat koirat on niin kaukana, ettei niitä pääse oikeen näkemään. Onneksi on poikaystävän kotona asuvat eläimet vähän lievittämässä, mutta ei se koskaan ole sama, ja omia lemmikkejä ei ole mahdollisuus ottaa ainakaan muutamaan vuoteen. :(

    VastaaPoista