maanantai 18. elokuuta 2014

Voihan maha

Hiljaisuus oli taas laskeutunut tänne, syy on se etten vain ole jaksanut/kerennyt kirjoittelemaan.  Oon ollut ihmeellisen reipas tässä, puuhaillut kaikkea ja tehnyt jopa ruokaa. Teimpäs jopa aika hyvää ruokaa Lauantaina. Makaronilaatikkoa! Harmi että tuo meidän lasivuoka on niin pieni, täytyy ostaa isompi niin jäisi jääkaappiinkin aina sitten ruokaa ettei nyt ihan jokapäivä tarvitse uutta ruokaa vääntää. Tänään uunissa on kinkkukiusaus. Tuoksuu ainakin ihanalle!


Tässä kaikessa komeudessaan on mun maha. Olin jo kerennyt ihmettelemään sitä, ettei mulle ollut tullut yhtään raskausarpea. Noh, sieltähän ne ilmestyi. Onneksi nuo näyttävät siltä että ne ajan kanssa haalistuvat, aika pinnasta on vain tuo nahka revennyt. Nyt sitä sitten vasta rupeaa miettimään että miltä se kroppa näyttää raskauden jälkeen.. Toisaalta, onko sillä niin väliä vaikka olisi arpinen maha, ne ovat taisteluarpia, ne ovat tulleet rakkaudesta. Pieni ihminen on ne aiheuttanut, meidän pieni tyttäremme.


Tässä... Yksi ikuisuus projekti joka on vieläkin hieman kesken. Erittäin paljon myöhässä nuo kiitoskortit. No eikös se mene niin että parempi myöhään kuin ei milloinkaan?

Lauantaina siin tein noita kortteja ja onnistuin jo viemään ensimmäiset kun käytiin Jaakolla ja Jennalla Santerin kanssa. Oli todella ihana ilta ja aika meni kuin siivillä, kun me sitten kahdentoista jälkeen kotiuduttiin Snatun kanssa meille. Katsottiin sitten vielä yksi jakso Hemlock Grovea ja mentiin nukkumaan.

Koska Santeri tuli yöksi, mentiin me Villen kanssa nukkumaan omaan makkariin ja annettiin Snatun vallata tuo välihuone. Heräsin AINOASTAAN KERRAN pissalle yöllä ja nukuin yli kahteentoista. Selkään ei koskenut paljoa yhtään. Viime yökin nukuttiin omassa sängyssä, selkä kiittää ja kuittaa!!


Käytiin sitten eilen viemässä Snattu kotiin ja vietettiinkin sitten useampi tunti Korialla. Oli ihana nähdä perhettä ja elukoita. Tässä onkin Bertta, mun varpaat ja uusi lattia. Aivan mielettäömän ihana lattia!

Mua huvitti suuresti tuo kissa kun se makoili keskellä lattiaa. En saanut siitä kunnollista kuvaa koska aina kun yritin hiippailla lähemmäs ottamaan kuvaa, Linda luikki karkuun.


Voi että, äiti oli tilannut henkasta paketin ja mulle tuollaisen ihanan seepra rätin! Se on hyvä että kaikki tietää jo mun innostukseni seeproihin! 

Huomenna ollaankin sitten jännän äärellä! Meillä on aika kotkaan synnytystapa-arvioon.. Jotenka huomiseen, silloin on varmaankin jännää kerrottavaa!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti