Jännän äärellä

Jännän äärellä olimme siis eilen, kun kävimme synnytystapa-arviossa. Täti joka arvion teki, oli todella nuiva. Olin ihan järkyttynyt kuinka kamala hän oikeasti oli. (Meinasi ihan itku tulla kun poistuimme sairaalasta!) Luulisi että ihmiset jotka ovat töissä odottavien äitien ja pienten lasten kanssa olisivat mukavia, mutta ei. Onneksi kätilö joka tuli mittaamaan verenpaineen, kun olin kiinni laitteessa jolla kuunneltiin pienen sydänäänet, oli mukava. Arvio oli aika ikävän tuntuinen, varsinkin kun musta tuntui että täti teki sen todella kovakouraisesti. Selvisi kuitenkin että ihan normaalisti alateitse pääsen synnyttämään. Kaikki on siis kiinni meidän neitokaisesta, asiat lähtevät rullaamaan kun hän niin haluaa.

Kävimme myös ystävillämme jotka asuvat Kotkassa. Heillekkin oli tullut vauva joku aika sitten, tosin hieman karvaisempi yksilö. Olin ihan myyty. Tahdon kissavauvan! Palluteltiin ensin vauvaa ja sitten juotiin teetä. Ville otti nokoset ja me Sorpan kanssa saatiin juoruta ihan rauhassa. Oli niiin ihanaa!

Siis ihan oikeasti, tuo otus oli niin suloinen! Villekin oli ihan myyty. Saattaakin olla että otamme vielä joskus kissan! Ja sitten ehkä joskus hamassa tulevaisuudessa koiran. Saksanpaimenkoira on molempien haaveena. 

Käytiimpäs myös ostamassa turvakaukalo pienelle ja pinnasänky. Mukaan tarttui myös kestovaippoja. Suunnitelma onkin se että kotona kestoillaan ja kun lähdetään jonnekkin kyläilemään käytetään kertakäyttövaippoja. Luultavasti kuvia tulee myöhemmin, pinnasänkykin on vielä palasina eteisessä.

Tänään käytiin Korialla parturoitavana. Porukoilla käy eräs tuttu joka on parturi, aina välillä kerimässä kaikkien päät. Koska omaan lookkiini ei tullut mitään muutosta on turha laittaa kuvaa naamasta. Villestä sen sijaan tuli oikein siistin näköinen kun poika luopui naamakarvoituksestaan, jopa pulisongeista. Näyttää paljon nuoremmalta nyt. Mullehan on aivan sama onko toisella pulisomgit vai ei, hyvännäköinen se on kumminkin! 

Ja nyt... Tulin kotiin ja laitoin pesukoneen sekä astianpesukoneen pyörimään. Imuroida en viitsi koska alkaa supistaa ja en pysty kurkottelemaan sohvan ja sängyn alusia. Levoton olo, samalla kuitenkin väsyttää. Haluaisin vain saada  paikat siistiksi ja pinnasängyn paikoilleen yms. mutta taidampa odotella että tuo mies tulee mun kanssani siivoamaan.Taidan siiskin ummistaa silmät tältä sotkulta ja mennä vain nukkumaan!