keskiviikko 9. joulukuuta 2015

Aargh arkea

Sillon kun tuntuu siltä, että arki potkii päähän, on hyvä istua alas ja miettiä kaikkia hyviä asioita.  Myönnetään, että viime aikoina on ollut taas tosi rankkaa. Huonosti nukutut yöt heijastuu suoraan mun hermoihin ja sitä kautta kaikkiin. Miehelle onkin tullut tutuksi mun naamani nurinpäin. Koko ajan, johtuen kaikestta. Neiti koettelee rajojaan ja uhmaa minkä kerkeää, mitään ei uskota ja itkua väännetään tosi helposti. Me molemmat. Oon kauhea stressikasa johtuen joulusta, matkasta, väsymyksestä ja ulkonäkö ällötyksestä. Sitä lomaa odotellessa, ihana ihana irtiotto tästä arjesta!

Onneksi mun elämässä on paljon paljon hyvää kuten

Mun ihana ihana taapero. Vaikka päivät on pitkiä ja usein hermot koetuksella, on silti kaikkein ihaninta tässä maailmassa seurailla neitokaisen touhuja. Niinkuin aamulla, kun kylpyankatt pääsivät aamu-uinnille. Neiti siis osaa avata ovet ja siellä se vessassa puuhaili omiaan. Huvitti suuresti, toki alkujärkytyksen jälkeen. Kaikkein parasta on kun oma pieni tulee halimaan ja pusutttelemaan. Päikkäreiden jälkeen on ihanaa, kun Miia kököttää hetken kainalossa keräämässä voimia.


No se mies. Vaikka osataan toistemme hermoja venyttää aika lahjakkaasti, niin en vaihtais. On se mua näinkin kauan katellut niin ehkäpä tässä näitä vuosia tulee vielä lisääkin.

Maailman paras Noora!  Tarviiko ees lisätä mitään?  Team mannapuuroa ja mansikkaa, aina! Pusi, pusi!!


Perhe. Koko perhe, sekä mun että miehen. Kyllä sitä vaan voi olla onnellinen, että on saanu näin ihanan perheen!

Lopuksi tahtoisin vielä kiittää kahvia. Kiitos että teet jokaisesta päivästä elämisen arvoista. Voisin ilmaista sen vielä laulun sanoin;

Sinä vain,
ei muut mua huomiseen saa  jaksamaan,
sinä vain,
mulle pystyt yksin voimaa antamaan
jne. jne.


Väsymys on paha. Sitä luulee olevansa niin hauska.

perjantai 4. joulukuuta 2015

Voi hitsin vitsi

Voi järki nyt oikeesti, arvatkaapas vaan mitä tänään tein. No rikoin vahingossa lasin mun varapuhelimesta mikä mulla on koska iphonen näyttö on säpäleinä. Ei voi olla todellista. Puhelin on lentäny satoja kertoja, korjaan tippunut, sekä mun että Miian toimesta ja nyt, just tänään se päätti että fakka juu, mulle riitti. Puhelin siis vaan lipsahti mun kädestä, kopsahti lattiaan ja oikea alakulma on ihan säpäleinä. Raah oikeesti. Mulle ei vaan pitäis antaa puhelinta, se on vainaa joka tapauksessa, vaikka kuinka yrittäisin varjella. Noh mies sitten soitti ja pyysi ettimään iphonen raadon, vie sen huoltoon tänään. Tilas siihen jonkun sellasen lasin, että on todella epätodennäköstä että saisin sen rikki. Katsotaan onko tässä maailmassa Iidan kestävää puhelimen näyttöä.

Toivotaan vaan että saisin nopeasti tutun vanhan iPhonen käyttöön, saisin taas otettua kuviakin! Räpsisin mm. noista mun uusista jouluvaloista kuvia. Ja Miian maailman söpöimmistä villapaidoista ja legginseistä!


Saimpas juuri kuulla että rakas pikkuveljeni sai kortin, muhahahahaaaa käytän sitä niin hyväkseni! Se tarkoittaa myös sitä, että minun vuoro on seuraavaksi. Luette varmaan kohta paniikkipäivityksiä autokoulusta ja ajamisen kauheudesta. Äiti valmistaudu, ei taida olla mun opettaminen ihan yhtä helppo juttu kun veljen... 

torstai 3. joulukuuta 2015

Joulukuu

Huhhuh mitä pyöritystä ollut viime aikoina. Kyllä on rankka ralli tämä äitiys. Onneksi välillä pääsee huilimaan, eilen vietettiinkin parhaan ystävän kanssa terapiashoppailu ilta josta laitan kuvia jossain välissä jos muistan. Tuli osteltua parit joululahjat ja vähän sisustusjuttuja.. Materialismionnellisuus on paha paha...


Viime aikoina on siis ollut ongelmia nukkumisen suhteen. Sekä mulla että pikkuneidillä. Hampaita tekee, ylös ilmestynyt yksi lisää, tiedä häntä vaikka niitä puskisi muuallekkin! Öisin ollaan heräilty todella paljon ja neiti nukkuikin useamman yön meidän vieressä. Yhtenä aamuna heräsinkin siihen että Miia raahasi makkariin lautasta, oli ottanut hatkat sängystä ja minä se vaan iloisena jatkoin uniani. Sanomattakin selvää että olin erittäin nopeasti täysin hereillä. Minulle ongelmia on tuottaneet juurikin nuo heräämiset... Yöllä jos käyn lämmittämässä Miialle maitoa niin siinä samalla sitten "nopeasti laitan astianpesukoneen päälle ja vähän pyyhkösen tuota pöytää.." Siivoamisesta on siis tullut ihan ongelma mulle. Sitäkin avaan tarkemmin ehkä joskus. 

Käytiin Kotkassa silmälääkärillä eilen, vuoden päästä kontrolliin, Miialla siis karsastusta oikeassa silmässä, minulta peritty juttu. Lääkärisetä sanoi onneksi, että on erittäin epätodennäköistä että siitä mitään haittaa olisi koskaan, niin lievää oli. Eipä mullekkaan ole ollut haittaa juurikaan tuosta silmästä, mikäli nyt koulussa aamutunneilla joutui aina hieman keskittymään että sen katseen sai tarkennettua taululle, jos sai silloinkaan. 

Arki rullaa samaa rataa. Nähdään kavereita ja himmaillaan. Miia sotkee, äiti siivoaa. Halitaan, pusutellaan, kiukutellaan ja kiipeillään. Kopsis kopsis kuuluu aina välillä. Lapseni on apina, varmaan isän puolelta perittyä, heh heh.  

Joulukuukin alkoi salakavalasti, kohta on jo joulu ja reissukin sieltä lähestyy kovaa vauhtia. Joulustressiäkin alkaa jo kovaa vauhtia pukkaamaan, listoja ilmestyy pöydälle vähän väliä. On joululahjalistaa, kauppalistaa, to do-listaa ja muita mukavuuksia. Ei siinä, joulu on ihanaa aikaa, tänään aamupuuroa keitellessä kuunneltiin ekat joululaulutkin. Rakastan lahjojen antamista, pakettien väsäämistä ja muuta näpertelyä, aika on vain se mitä ei oikein meinaa näihin kaikkiin olla. Käsi sydämellä vannon, että yritän parhaani mukaan saada joulukortit väsättyä ja lähetettyä. Mutta ajatus on tärkein eiks niin??