keskiviikko 4. marraskuuta 2015

Kukkuluuruu

Heippa hei taas pitkästä aikaa! Päivät menee hujauksessa samoin kuin viikot (yhyy miksei aamut mene kanssa yhtä nopeasti) joten en ole taaskaan kerennyt täällä roikuskella. Viimeksi kun yritin päätti pikku neiti sammuttaa koneen ja enpä jaksanut sitten enää käynnistää. Miehen konella näitä naputtelen koska en ole edelleenkään löytänyt tai jaksanut käydä ostamassa läppäriin uutta piuhaa... Laiska minä!


Meillä on ollut vaikka kuinka puuhaa tässä. Ollaan nähty vauvatreffien merkeissä ihania mammoja ja ihania kummeja ja ihania kaikkia! Täytyy kyllä taas hehkuttaa sitä kuinka mulla on maailman paras tukiverkostoympärillä, pusi pusi te kaikki ihanat! 


Ettei nyt ihan söpöilyksi mene niin siinä mun naama. Kääk tota tukkaa. Oon jo jonkin aikaa miettinyt ja pyöritellyt että mitä teen tolle karvareuhkalle. Jos sanon parturille, että ottaa huonot pois niin voipi olla että joudun ostamaan ittelleni kaljun kiillotus värmeet. Oon ihan tosissani. Noh, hiukset onneksi kasvaa aina takasin joten voi olla että päräytän ja leikkautan aika lyhyeks, sen näkee sitten kun pääsen jonkun ammattilaisen käsiin.


Tässä paras kuva minkä löysin facesta mun lyhyemmistä hiuksista. Täytyy jostain metsästää noita kuvia ja miettiä vielä. Vaikka se tukka takasin kasvaakin nii kyllähän se hieman itkettää leikkauttaa lyhyeksi kun tota pituutta on ihan kiitettäväti nykyään.


Ollaan nautittu näistä syksysäistä nyt ja yritetty ulkoilla mahdollisimman paljon. Aina välillä kun meno yltyy hurjaksi on pakko lähteä ulos ennenkuin koko kämppä on maantasalla. Meitä huvitti kauheasti Nooran kanssa yksi päivä, kun Miippu toi Nooralle kenkänsä ja pyllähti maahan ojennellen kintujansa. Kun kengät olivat jalassa löytyi bvielä huivi jonka neiti heitti kaulaansa ja kipitti ulko-ovelle. No pakkohan se oli lähteä ulos kun niin kauniisti meitä komennettiin. Hassu typykkä.

Nyt heräsi neitokainen eli täytyy tulla jatkamaan näitä jorinoita toiste! Ihanaa syksyä kaikille!