Kops kops ja kops

Meininki meillä on se että minun pieni vauvani on oppinut nousemaan pystyyn tukea vasten. Järkyttävää, yhtenä yönä kaveri vaan nousi pinnasängyn laitaa vasten keikkumaan. Siitä lähtien meno on ollut kova. Muutaman kerran päivässä kuuluu aina kops ja byää kun äiti eiole tarpeeksi nopea.  Olenkin alkanut miettiä sitä konttauskypärää, niin hölmön näköinen laitos kun se onkin. Ikäväähän se on kuunnella toisen itkua. Toisaalta, eipä ole meilläkään sellaisia ollut ja ihan tervejärkisiä (köhköh) ja hyviä ihmisiä tuli meistäkin.

Seisomaan nousemisen oppiminen on vaikeuttanut yöunille menoa. Yhdessä välissä meni jo niin hyvin. Nyt nukkumaanmeno on parhaimmillan yli tunnin pituinen taistelu, onneksi ollaan miehen kanssa nukutettu vähän vuoronperään Miia nyt, ei jää ainoastaan minun kontolleni sen huudon kuunteleminen. Muutenkin yöt ovat yhtä hulinaa. Parhaimmillaan neiti herää kolmen aikoihin syömään ja päättääkin, että nyt ei enää väsytä. Omassa sängyssä karjutaan pää punaisena ja meidän vieressä revitään riuhdotaan, potkitaan, läpsytetään ja möngitään. Mies saa herkästi migreenin jos nukkuu huonosti ja olenkin yrittänyt yöt hoitaa sillälailla että mies saisi nukuttua että jaksaa mennä töihin.

Täältä siis löytyy yksi uupunut äiti joka kahvin voimalla nykii itsensä ylös aamuisin. Ehkä tämä tästä helpottaa, joskus, jooko?