tiistai 25. marraskuuta 2014

Mitä sieltä pään sisältä löytyykään?

Demoneita. Silloin tällöin. Se vanha tuttu "en ole koskaan tarpeeksi hyvä" tunne. Se jonka luulin jo kadonneen.

Istun koneella, syön marmorette vanukasta ja etsin hyviä laihdutusblogeja. Kuinka ironista. Kaks viikkoa on mennyt jo todella hyvin, ainoastaan viikonloppuisin oon syönyt herkkuja. Tänään mä hairahduin. Ja vastassa on taas tuttu vanha tunne. Luovuttaja. Enhän mä onnistu missään.

 Mulla on kaikki maailman syyt olla onnellinen. Ja niin mä olenkin ollut. Synnytyksen jälkeinen masennus ei iskenyt vaikka niin pelkäsin. Pelkkä uupumus silloin tällöin. Yleensä oon kuitenkin iloinen ja pirteä. Kaikki on hyvin.Mulla on ihana mies ja maailman ihanin pieni pulleropallero vauva. Niin paljon mistä kiittää.

Alkuun tämä painokaan ei ollut mitään. Ei mua jaksanut kiinnostaa. Yritän tolkuttaa itselleni vieläkin että ei sillä ole mitään väliä. Mutta kun on sillä. Ainakin mulle. Imetyksen aikana ei saa laihduttaa. Hyvä syy antaa itsensä repsahtaa vielä kamalampaan kuntoon. Miksi muiden raskauslöllöt ovat vain kadonneet ja mä näytän toisinaan vieläkin siltä kuin olisin raskaana?

Onko sillä väliä? Ei ole. Niin mä kerron itselleni joka päivä. yleensä mä uskon sen. Ehkä tänään on vain huono päivä, koska tämä asia pyörii päässä niin kovin.

Nyt makkarista kuuluu kuinka tuo neiti juttelee itselleen tai unikaverilleen, lampaalle. Pitääpä mennä katsomaan.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti