sunnuntai 7. syyskuuta 2014

Ensi askeleemme perheenä

Tiistai aamuna siiskin herätessäni rupesi sydän pompottamaan, onko tämä nyt sitä lapsivettä? Muutaman tunnin tilannetta seurailtuani (vettä siis tihkutti ihan vähän) soitin sitten koksiin ja sain käskyn tulla näytille sen päivän aikana. Soittelin sittten miehelle että käydään kääntymässä Kotkassa, ei supistele tai mitään joten varmaankin yöksi vielä kotiin.  Noh, käytiin tarkastuksessa ja verikokeen jälkeen loputkin lapsivedestä sitten loiskahti lattialle. Sitten alkoivat supistukset. Sinne siis jäätiin yöksi osastolle. Ville pääsi onneksi yöksi Kotkassa asuville ystävillemme! 

Puolilta öin supistukset olivat jo niin kovia että pääsin synnytyssalin puolelle ja hälyytin Villen paikalle. Siinä sitten laitettiin epiduraali ja saimme toisenkin sängyn saliin jotta Villekin pääsi nukkumaan. Siunattu epiduraali, sain nukuttua melko hyvin koko yön!

Aamulla päästiinkin sitten tositoimiin, ja vartin (olin ihan ihmeissäni, niinkö nopeasti se kävi) ponnistamisen jälkeen klo 9.59 sain syliini meidän pienen prinsessamme. Kokoa tytöllä oli 52 cm ja painoa 3980 grammaa. Minusta tuli äiti. Villestä isä. Olimme perhe! Voi sitä onnea!

Synnytys meni muuten ihan hyvin, mutta menetin aika paljon verta, 2 litraa. Siitä seurasi tikkauksen aikana alkanut horkka joka kestikin yli tunnin. Tämän aikaa isi sai pitää neitiä sylissä, tärisin niin kovasti että vauvakin valui rinnalta. Makasinkin sitten lämpöpeiton alla tovin jos toisenkin, aika pihalla asioista. 


Osastolla oltiinkin sitten Lauantaihin asti. Kuinka ihanaa olikaan tulla kotiin! Oma koti on paras! Varsinkin kun Ville oli siivonnut ja kaikkea! Ruokaakaan ei minun tarvinnut tehdä, mies hoiti sen tänäänkin! Kerkesi kyllä tulla niin kauhea ikävä Villeäkin siellä, oli aivan ihanaa pääsä taas rakkaan viereen nukkumaan!


Siinä nukutaan ensimmäistä kertaa omassa sängyssä! Yöllä koitin neidin sinne nukuttaa mutta viereenhän toinen sitten loppujen lopuksi jäi, kitinä alkoi heti kun laitoin neidin omaan sänkyyn.


Tänään sitten oleiltiin sitterissä, siinä napitetaan aika tomeran näköisenä maailmaa. On tuo kyllä niin maailman suloisin pieni <3

Tänään tutustuttiin myös tuttipulloon, isikin sai syöttää toista. Myös tutti otettiin käyttöön. On kyllä niin rauhallinen tapaus, ei paljoa turhia känise.
Tänään kävi tyttöä katsomassa isovanhemmat sekä täti, setä ja enot. Myös isomummo tuli kyläilemään. Musta oli aivan ihanaa kun oli paljon ihmisä hyörimässä, neitikin oli melko rauhallinen koko ajan. On se silti ihanaa olla perheen kesken! Sana perhe on saanut nyt aivan uuden merkityksen. Onnellinen äiti kiittää ja kuittaa!

1 kommentti: